Antero Siuro - eläkkeellä

Suuret linjat puunkorjuualalla Suomi ja Ruotsi

20 vuoden aikana vahvin trendi puunkorjuussa on ollut pyrkimys aina vain rationaalisempaan toimintaan, tuottavuuden parantamiseen, puunkorjuun ja -kuljetusten ketjussa toimivien yksiköitten kapasiteetin kasvattamiseen. Suomessa yhteiskunnan mukanaolo metsäteollisuuden ja -talouden toimintamahdollisuuksien takaajana on näkyvämpi kuin naapurimaassa. Se näkyy ennen kaikkea infran rakentamisena, vaikkapa metsäautoteinä ja innokkuutena yksittäisten teollisuuslaitosten liittämisessä yleiseen liikenneverkkoon. Tuet ylipäätään ovat Suomessa tapa ohjata ja auttaa. Ympäristö, biotalous ja ilmastonmuutos ovat diskurssissa mukana molemmissa maissa samalla tavalla. Kaksi samanlaista maata; Ruotsi luvuiltaan hiukan suurempi, isoja metsätiloja enemmän, mikä näkyy parempina edellytyksinä korjuutoiminnalle. Yhteiskuntien rakenne, jossa koulutus ja tiede ja tutkimus ovat osin yhteistä omaisuutta. Suomen ja Ruotsin yhteisille hankkeille olisi paljon mahdollisuuksia myös metsäteknologian alueella: tutkimushankkeet, standardisointi, uuden teknologian pilottihankkeet. Suhdannehuippuja lukuun ottamatta skandinaavisen korjuuteknologian käyttö ei kasva sellaista vauhtia kuin aikoinaan uskottiin. Suomi ja Ruotsi edustavat kolmasosaa vakiintuneesta markkinasta.

Miten yrittäjyys ja yrittäjä ovat muuttuneet?

Antero Siuro: kysymys oikeastaan: Kuinka yrittäjä on selviytynyt valtavasta muutoksesta, mikä toimintaympäristössä on tapahtunut? Tuo viidenkymmenen vuoden kehityskaari ja muodonmuutos työntekijäyrittäjästä, taksoilla säädellystä tulotasosta tämän päivän puunkorjuun kilpailtuun markkinaan, siitä on selvitty ilman pienintäkään häiriötä puuhuollossa. Maailma ympärillä muuttuu, ihminen sopeutuu. Yrittäjä on se sama, maaseudun perinteisillä arvoilla ladattu vastuunkantaja edelleen, henkilönä hirmu kiinnostava. Lienee syy, joka on minut pitänyt tässä touhussa mukana. Urakointi-sana kuvaa toimintatapaa, jossa otetaan suoritettavaksi tehtävä kerrallaan, eikä se siinä mielessä sovi enää kuvaamaan tämän hetken koneyrittämistä, jossa tehtävä- ja palvelukokonaisuudet ovat laajoja ja sopimukset kattavat useita vuosia. Toimiala on vakiintunut ja on saanut riesakseen ylikapasiteetin, mikä luonnollisesti heikentää neuvotteluasemia metsäteollisuuden kanssa. Toisaalta ylivertainen osaaminen, toimiva ja aktiivinen palvelu parantavat tilannetta. Niiden argumenttien ottaminen mukaan neuvotteluihin on nykyään sallittua, toivottuakin. Siinä suhteessa koneyrittäjän maailma on muuttunut.

Mitä markkinoinnissa tapahtui? 30 v aikana.

Viimeinen kolmekymmentä vuotta on puolet ajasta, jonka pohjoismainen metsäkoneteollisuus on ollut olemassa. Tärkein asia viimeisen 30 vuoden ajalta on ollut teknologian vakiintuminen tällaiseksi kuin se juuri nyt on. Kokeiluihin ei ole enää aikaa, ei ylimääräistä rahaakaan. Sen puolesta voi suunnitella toimintaa pitemmällä tähtäimellä, vaikka kyllä tulevaisuudessa teknologia kokee vielä suuria muutoksia. Toinen iso muutos on fyysisen tuotteen oheen liittyneet palvelut, niiden valikoima kasvaa jatkuvasti. Digitaalisuuteen perustuvat palvelut monipuolistuvat kovaa tahtia. Tämä edellyttää markkinoinnilta ja viestinnältä laajempaa näkyvyyttä ja vaatii useamman median hyödyntämistä. Koneyrittäjälle ja yrityksen henkilökunnalle on järjestettävä oikeudet päästä käsiksi kaikkeen yritystoiminnassa hyödylliseen, kaiken tiedon oltava päivitettyä ja saavutettavissa juuri nyt. Toisaalta suurta yleisöäkin on palveltava, pidettävä ajan tasalla siitä, mitä alalla tapahtuu.

Parhaat asiat omassa elämässä

Antero kertoo, että opin lukemaan vähän yli neljävuotiaana. Mitään tuota hyödyllisempää taitoa en ole sen jälkeen saanut omaksutuksi. Siirsin pari vuotta sitten kiinnostukseni kirjoihin ja julkaisuihin, joihin on merkitty lähdeviitteet. Nuoren sukupolven tekemä historiantutkimus ja -kirjoittaminen ohjaavat vahvasti tämänhetkistä vuorokausirytmiäni. Olen oppinut, että sanoilla viestiminen vaatii ensiksi selkeän ajatuksen ja sitten sen pukemista sanoiksi. Aina se ei onnistu, mutta joskus käy parempi tuuri. Olen saanut harjoittaa ja harjoitella viestimisen taitoa talon ajalla. Se on antanut työelämään merkitystä ja sisältöä. Edelleen uskon, että näppäimistön takana luuraa tarinoita metsissä työtään tekevistä ihmisistä ja heidän koneistaan.

Mitä voidaan oppia työelämästä. Tuleeko hytitön metsäkone metsään?

Metsä toimialana tarjoaa edelleen pitkäaikaisia työsuhteita. Siitä on tullut kauttaaltaan koulutusala. Parhaimmillaan työelämä on oppimista työnteon ohessa, koulutuksen ja kokemusten kautta. Aina voi kuvitella, että tämän sukupolven aikana kehitys meni hurjempaa vauhtia kuin koskaan aiemmin. Emme sotineet, korjasimme ensin sodan jättämiä jälkiä, sen varaan rakensimme teollisuuden, sitten myimme sen pois. Maailma globalisoitui. Omistus muuttui kasvottomaksi, mutta mahdollisuudet pysyä hengissä muuttuivat oleellisesti paremmiksi. Jäi kysymys: Mihin ihmistä tulevaisuudessa tarvitaan? Voi olla, että työelämä muuttuu enemmän ihmisen kykyjä hyödyntäväksi. Yksitoikkoinen toistuva työ jää pois. Luovuus ja kokemukseen perustuva harkinta ovat ihmiselle luontaista, varmaan myös sopivampi rooli tulevaisuuden työelämässä. Sosiaalisuuden antama energia työyhteisölle, sitä ei voi tuottaa koneellisesti vielä pitkään aikaan….

Koneyrittäjä-lehti ja sen henkilöstö toivottaa Antero Siurolle hyviä eläkepäiviä.


Koneyrittäjä-lehti 2/2019, Erkki Eilavaara