Onnistuminen on monen asian summa
Tuotantopäällikkö Pasi Arkko MetsäGroupista vastasi tästä mittavasta kokeilusta. Hän on tyytyväinen päivän antiin: ”Tällä hankkeella oli tilausta. Arviolta 1500 vierailijaa, kaikki ammattilaisia, osallistui näytösten seuraamiseen ja mielipiteiden vaihtoon paikan päällä. Tarjolla ollut hernerokka syötiin loppuun vajaassa tunnissa. Syy korjuualueen rajaamiseen tuli varmasti selväksi jokaiselle. Alueesta saatiin kuitenkin korjuun piiriin noin kymmenen hehtaaria, sadan motin hehtaarikertymällä hakkuu kannatti tehdä tuolla rajatulla alueella. Jäljessä ei ollut moittimista, vaurioita ei saatu aikaan.”
Näytöksissä ajettiin kuormakoneilla harvestereiden aiemmin palstalle hakkaamaa tavaraa. Hakkuukoneiden kuljettajien tekemät ratkaisut olivat näkyvillä, korjattavaakin niistä löydettiin.
”Jos kuormakoneen varustelun rooli on ratkaiseva, niin on sitä hakkuukoneen kuljettajien tekemät ratkaisutkin. Liian kapea ura tai ainoastaan yksi väärään kohtaan jätetty puu vaikeuttaa huomattavasti lähikuljetusta. Viisi metriä leveällä uralla kuormakone voi siirtää ajolinjaansa edellisellä ajokerralla syntyneen harjanteen päälle, näin ajokertoja saadaan lisää ja ura jää lopulta pinnaltaan tasaiseksi. Liian kapealla uralla ei tätä mahdollisuutta ole. Sama ongelma tulee, jos uralle on hakkuussa jäänyt kierrettäviä esteitä. Joten viivasuora, viisi metriä leveä ura, siihen pitäisi pyrkiä. Näitä samoja oppeja on tarvinnut soveltaa tänä syksynä myös kivennäismailla”, kertoo Pasi Arkko.
Kaikki keinot sallittuja pinnalla pysymiseksi
Turvemailla operoiville yrittäjille ja kuljettajille Arkon edellä mainitsemat teesit ovat pääosin tuttuja. Haukivuoren työmaalla esitellyt ajosillat sen sijaan aiheuttivat keskustelua. Massiivisista liimapuupalkeista rakennetut ojien ylitykset ja pehmeiden kohtien vahvistukset olivat ratkaisuna tällä työmaalla. Muitakin palkkiratkaisuja on kehitelty. Ovatko ne tulossa osaksi korjuuyrittäjien arkipäivää märän maan puunkorjuussa? Toivottavasti, jos kysytään Pasi Arkolta: Ajosiltoja hyödyntämällä oheinenkin Haukivuoren kohde voidaan korjata kokonaan sulan maan aikaan. Monesti on kyse vain muutaman kymmenen metrin pätkästä, joka estää leimikon korjuun onnistumisen. Ajosillat ovat huomattavasti parempi ratkaisu vahvistaa heikot kohdat, kuin latvusmassat tai kuitupuusillat. Ajosiltojen kuljettaminen on lisätyö ja pienille kohteille niitä ei kannata erikseen kuljettaa. Toinen tilanne on yksittäisten ojien ylitykset. Aikaisemmin oja padottiin puutavaralla, ympäröivä maa-alue vettyi, usein osa puista murskaantui, jäi ojaan ja mutainen vesi kulkeutui alajuoksulle. Puunkorjuuta seurataan nykyään myös vesiensuojelun näkökulmasta, muistuttaa Pasi Arkko.
Yrittäjäaktiivi innolla mukana kehitystyössä
MetsäGroupin alueyrittäjä Hannu Hiekkala käsitteli oman koepalstansa Komatsu-ketjullaan, johon hän oli valinnut pitkän kokemuksen antamalla varmuudella sellaisen telavarustuksen, jolla pehmeillä mailla pitäisi pysyä pinnalla.
”Puolet pehmeällä selviytymisestä riippuu koneiden varustuksesta ja toinen puoli ammattitaidosta. Minulla oli kokemusta kaivuriteloista jo viime talvelta mutta silloin ainoastaan koneen takatelistä. Nyt telat olivat molemmissa päissä, hakkuukoneen taka-akselissakin pyörätela. Näin koneet äärimmäisiin olosuhteisiin minun mielestä pitää varustella. Kun näihin kerran investoi, niin silloin pitää kohteita olla, muuten kymmeniä tuhansia maksaneet varusteet jäävät kuolettamatta", muistuttaa Hannu Hiekkala.
Metsäpalvelu Hiekkala Oy:n työmaista valtaosa on Keski-Suomessa, alueella jossa turvemaiden osuus ei ole valtavan suuri, kokemusta pehmeiköillä työskentelystä on kuitenkin vuosien mittaan kertynyt vaikka muille jakaa. Vaativien kohteiden suunnittelussa tarvitaan Hiekkalan mielestä kokemusta ja ammattitaitoa, hän ehdotta, että koneyrittäjän henkilökunnan osaamista hyödynnettäisiin paljon nykyistä enemmän.
”Työmaa pitää uskaltaa keskeyttää, jos näyttää siltä, että alkaa syntyä pahaa jälkeä. Se on sitä ammattitaitoa. Jos yrittäjällä on tiedossaan riittävä leimikkoreservi, niin sieltä voi katkontatilausten puitteissa valita toisen kohteen, josta selviytyy ilman ylimääräisiä toimenpiteitä”, sanoo Hannu Hiekkala ja haluaa tarkentaa, että hän puhuu vain omasta toiminta-alueestaan.
Hiekkala ei ole selvästikään hirveän ihastunut pehmeille kohteiden työmaille mahdollisesti ilmestyvistä ajosilloista. Hän kertoo olevansa ”enemmän vanhojen konstien kannalla.”
”Ajosiltojen rahtaaminen kohteelle ei ole mitenkään yksinkertaista, siinä tarvitaan pahimmassa tapauksessa ylimääräinen kuorma-auto. Palkit ovat painavia ja hankalia käsitellä. Tavallisen sarkaojan voi mielestäni ylittää latomalla sinne puuta. Virtaavien ojien ylityksessä ajosilta saattaa olla käyttökelpoisempi, mutta pääsäännön pitäisi olla, että yrittäjä päättää jokaisen työmaansa vaikeiden kohtien ylitysratkaisut. Kustannuksia ajattelen. Jos siltojen logistiikka jää yrittäjien suoritettavaksi, niin helposti tänne kaatuu myös kustannuksia. Muuten ei minulla ole mitään siltoja vastaan, Hannu Hiekkala sanoo.
Ajosiltojen erikoismies
Lehtori Ano Teittinen ESEDUn Pieksämäen yksiköstä on ollut mukana kehittämässä ajosiltoja sekä niiden kanssa operoimista jo kymmenen vuoden ajan. Hän ymmärtää metsäkoneammattilaisena Hannu Hiekkalan näkökulman ajosiltojen käytöstä: ”On totta, että ajosiltojen siirtely paikasta toiseen voi olla työlästä, mitään patenttiratkaisua siihen ei ole vielä kehitetty. On edelleen auki viranomaisten kanta ajosiltapalkkien kuljettamiseen koneiden siirtokalustolla. Joulukuun puolivälissä on tähän kuljetuskysymykseen liittyen varattu pitkä päivä. Tarkoitus on sekä Trafin että poliisin kanssa punnita ja tutkia täällä Pieksämäellä erilaisia kuljettamiseen liittyviä vaihtoehtoja. Koneet ovat raskaita ja niin ovat palkitkin, kukaan ei vielä tiedä, mitä ne yhdessä painavat", sanoo Teittinen.
Haukivuoren työmaalla käytettyjä liimapalkkeja ei Ano Teittisen mukaan ollut ehditty viimeistellä. ”Ylityspalkit pitää päällystää paksulla kumimatolla, joka suojaa puuainesta aggressiivisilta teloilta. Sen lisäksi pitää asentaa muutama teräksinen liukueste. Kaivuritelat todennäköisesti säästävät siltojen rakenteita. Tämä on taiteilua painon ja kestävyyden välillä, paksuista kuusipelkoista rakennetusta tulee kevyt mutta huonosti lahoamista kestävä, lehtikuusi ei lahoa, se saattaa puolestaan olla sillan materiaaliksi liian painavaa”, pohtii Ano Teittinen.