Fleet Management -ohjelman kumulatiivisten aikakertymien tulkitseminen avaa uuden näkökulman kuljettajalle omien kertymien absoluuttisia ja suhteellisia määriä tarkastellessa. Hyödylliseksi tieto muuttuu, kun löydetään tuottavampi työskentelytapa. Puhutaan paljon metsäkoneiden uusista työmalleista, niitä on kehitetty ja tutkittu, kuljettajakoulutus pyrkii niihin perustuen iskostamaan oppilaisiin parhaiksi havaittuja työn tekemisen tapoja.
Pohtimisen paikka
Komatsu Forestin nettisivuilla esitellään parin seuraavan kuukauden aikana MaxiFleet -aineistoja sekä pohditaan niiden pohjalta syitä ja seurauksia; mitkä seikat olosuhteissa tai työskentelyn metodissa ovat johtaneet päädyttyyn tulokseen, ja mitä niistä voi oppia. Juttujen yhteydessä tiedot ja havainnekuvat ovat kokemuspohjaisesti rakennettuja eikä niillä ole kytkentää todellisiin tapahtumiin. Artikkeleiden taustoittajana ja kommentoijana on MaxiFleet-asiantuntija Petri Ovaskainen.Tässä ensimmäisessä tapauksessa sukellamme aloittelevan kuljettajan kanssa tiheään ensiharvennusmetsään. Se on ehkä vaativin työympäristö tuottavuutta ajatellen. Seuraavalla kerralla esittelemme tuoreimpia ehdotuksia työmalleiksi harvennuksille.
Tällaiselta aloittelijan aikakertymät näyttävät (ks. Työvaiheen jakauma)
Petri Ovaskainen: Ensiharvennus, se on taitolaji
Tiheä, pienipuustoinen ensiharvennus on vaikea kohde, vaikka kuljettaja on kokeneempikin. Siellä mennään useasti kannattavuuden rajoilla. Paineita lisää se, että ensiharvennuksen antamat tulot metsän omistajalle ovat tärkeitä, harvennuksen jälki, vähäiset jäävän puuston vauriot, uran havutusvaatimus ja jäljessä tulevan kuormatraktorin työn sujuvoittaminen eivät ainakaan helpota työn suorittamista. Yllä esitetty piirakka kuvaa tilannetta: aikaa kertyy hyvin vähän eteenpäin syöttöön, joka on sitä tuottavan työn ydintä. Oikeastaan koko karu totuus paljastuu, kun kurkistaa KPI-lukuja (tuottavuuteen vaikuttaneita avainlukuja). Paljastuu, että runkojen käsittelysykli on pitkä. Kertyy liikaa turhia sekunteja, ennen kuin päätös seuraavasta käsiteltävästä rungosta syntyy; aikaa kuluu, nosturi liikkuu, mutta mitään laskutettavaa ei koneen muistiin kartu.Rungon läpimittaan suhteutettu käsiteltävien runkojen käsittelyjen välissä kuluva aika on toinen hyvä indikaattori siitä, kuinka kehittynyttä työskentely on. Harjaantuneella kuljettajalla kulunut aika ja käsiteltyjen puiden järeys kehittyvät lineaarisesti, kun taas aloittelevan kuljettajan käyrä käyttäytyy epäloogisesti: minkä tahansa rungon kanssa voi tuhraantua aikaa.
|
|
Aloitteleva kuljettaja | Harjaantunut kuljettaja |
Kaavio näyttää edellisen rungon (tiltti ylös) ja uuden kaatosahauksen välisen keskimääräisen ajan. Yli 120 s ylittävät ajat lasketaan pois, koska ne johtuvat todennäköisesti muista viivästyksistä. Runkojen välinen aika riippuu suurelta osin alueesta ja hakkuutyypistä, ts. onko kyseessä harvennus tai päätehakkuu. Selvimmin käsittelyjen väliseen aikaan vaikuttaa kuljettajan harjaantuminen. |
Ensiharvennuksella kertymästä suurin osa syntyy uralta ja sen laidalta poistettavista puista, se osuus työstä varmaan sujuukin sutjakammin. Urien väliin jäävän kaistan valikoiva harvennus syö ainakin tässä kuvitteellisessa tapauksessa työn tuottavuutta. Tämä ongelma tiedetään koko puuta korjaavassa kentässä. Siksi myös harvennusmetsien perinteisiin käsittelymalleihin ollaan kajoamassa. Sekä Suomessa että Ruotsissa metsäteknologian tutkijat ovat kehitelleet koneille systemaattisia ja samalla tehokkaampia työskentelytapoja tiheisiin ensiharvennuksiin. Paljon on tarjolla sillä rintamalla. Siihen enemmän ensi kerralla.